*

MarkoAhtiainen

Yleisurheilua kehittämään

  • Marko Ahtiainen kouluttamassa toimijoita.
    Marko Ahtiainen kouluttamassa toimijoita.

Menestys vaikutti kansakuntaan

Kylmiä väreitä, kyyneleitä, täysiä kotikatsomoita. Meitä urheiluhulluja suomalaisia on koko maamme itsenäisyyden ajan ja jo vähän ennen itsenäistymistä viihdytetty yleisurheilusankareilla. Sankareilla, jotka ovat osaltaan olleet jopa muovaamassa isänmaallista henkeä. Toisaalta esimerkillisellä tavalla osa näistä persoonista on raivannut tiensä työläiskodeista, vaatimattomista lähtökohdista, ehdottomalle maailman huipulle.   

Tukholman sankari, hymyilevä Hannes, Hannes Kolehmainen - maailman ennätysten murskaaja, lentävä suomalainen Paavo Nurmi - ensimmäinen suomalainen yleisurheilun naisolympiamitalisti, Kaisa Parviainen, Helsingin sankari, ”julma” Juha Väätäinen – nelinkertainen olympiavoittaja Lasse Viren – Helsingin 1983 maailmanmestari, Tiina Lillak –  keihäänheittäjät Seppo Räty ja Tapio Korjus – maailman mestari, kilpakävelyn sankari Sari Essayah ja Valentin Kononen. Persoonia, menestyjiä – kansakunnan pysäyttäjiä.      

Me keski-ikäiset ihmiset muistamme, kuinka lapsena jopa koulussa tunnit keskeytettiin ja kyyristyimme TV-vastaanottimien äärelle katsomaan huikeita kamppailuja, jotka päätyivät suomalaisten sankarien ja sankarittarien voittoon. Yleisurheilu kulttuuri on kovin muuttunut Suomessa ja maailmalla. Kilpailu on koventunut ja ammattilaisuus on osa nykypäivän huippuyleisurheilua. Voimmeko me vielä jatkossa nauttia näistä poikkeuksellisen lahjakkaiden ja kovan työmoraalin omaavien urheilijoiden kansainvälisistä voitoista? Nykypäivänä voidaan varmasti miettiä, mikä ylipäätään on menestyksen merkitys yleisurheilussa.

Taustaa toisenlaiselle mallille

Tämä seuraava ajatuskehikko on syntynyt yleisurheilua hyvin tuntevien asiantuntijoiden keskuudessa. Meille kaikille yhteistä on se, että tahdomme edelleen, että lahjakkailla yksilöillä on mahdollisuus mitellä tasapuolisesti maailman valioiden joukossa. Uskomme, että yleisurheilussa menestyminen tarjoaa erinomaisia esimerkkejä lapsille ja nuorille terveisiin liikuntaharrastuksiin, yrityselämälle markkinointi- ja myyntialustoja sekä urheilufaneille viihdettä, jota ainakin kotisohvilla ja katsomoissa kuullun perusteella edelleen toivotaan.

Yleisurheilun tulevaisuus voidaan rakentaa monella eri tavalla. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa tai systeemiä rakentaa lajikulttuuria ja menestystä. Seuraava pohdinta poikkeaa nykymallista kuitenkin merkittävästi. Miksi tähän pohdintaan on päädytty? Tämän linjan perimmäinen syy on luettavissa tämän päivän tulosluetteloista ja kuultavissa käytävä- ja kahvipöytäkeskusteluissa. Tahdomme toisenlaista yleisurheilukulttuuria ja yleisurheilumenestystä.

Painotukset huippu-urheilussa

1.Painopistelajeista, painopiste urheilijoihin
Maamme yleisurheilussa lahjakkuuksia nousee hyvinkin ennustamattomasti eri lajeista. Ei ole olleenkaan mahdotonta, että mitaleja tulee pikajuoksuista keihäänheiton sijaan. Voimme huomata, että kolmiloikkaaja nousee taistelemaan arvokisavoitoista. Meillä tulee olla riittävä valmennustukiin perustuva järjestelmä, jossa nyt 17 – 22-vuotiaissa erinomaista kansainvälistäkin menestystä niittäneet yksilöt ja heidän valmentajansa saadaan riittävän perusvalmennustuen piiriin.

2.Rakenteista joustaviin ratkaisuihin
Huippuyksilöt pitää saada kansainvälisesti vertailukelpoisiin harjoitusolosuhteisiin harjoittelemaan. Huippu-urheilun edellytykset pitää turvata alle 25-vuotiaille huippuyksilöille. Perustyö seuroissa ja suurimpien kaupunkikeskusten ympäristöissä on rakentumassa hyvälle tasolle, kun mietitään maajoukkuetasoista toimintaa. Mutta huippu-urheilun vaatimuksia näillä ratkaisuilla ei pystytä varmistamaan. Olympiakomitea, paikalliset seurat ja yhteiskunta ovat edenneet hyvää tahtia akatemioiden rakentamisessa ja sen pitää jatkua, jotta pohja pitää, mutta "omantien kulkijat" ovat jo 60-luvulla harjoitelleet olosuhteissa, joissa edellytykset ovat paremmat, kuin aikalaisilla keskimäärin. Esimerkkeinä vaikkapa Juha Väätäinen ja Jouko Kuha, jotka suuntasivat pitkiksi ajanjaksoiksi etelän lämpöön.   

Suomalaisessa yleisurheilussa tarvitaan yhteistyössä Olympiakomitean, lajiliiton ja seurojen kanssa löydettävä vähintään 1,5 – 2 miljoonaa euroa huippulahjakkaiden yksilöiden ja heidän valmentajiensa toimintaedellytysten parantamiseen.

Lajiliiton osalta ratkaisu on mahdollista toteuttaa. Kyse on arvovalinnasta, mihin resursseja käytetään. Niukkeneva ja supistuva valmennusbudjetti tulee kaksinkertaistaa, johon rahat ovat olemassa jo nyt liiton rakenteissa. Tällä päästään noin 1,6 miljoonan euron pottiin huippuyksilöille. Tällä hetkellä liiton henkilöstökulut ovat 1,7 miljoonaa euroa kuluineen ja valmennustuet 773 000 euroa. Tässä näemme osaratkaisun. Tarvitaan arvovalintoja.     

3.Valmennusjärjestelmä
Valmennusjärjestelmän tulee paikallistasolla toimia. Seurojen ja paikallisten toimijoiden osalta 2000-lvulla on päästy erinomaisesti eteenpäin. Nuorten kisoissa ja 17 – 19-vuotiaiden tulostasossa vuosikymmeniä jatkunut laskeva tuloskehitys on saatu pysähtymän.

Liiton toimenpiteet seurakoulutuksessa, seurojen välinen vuoropuhelu, seurojen tekemät rohkeat ratkaisut ja ammattilaisten palkkaaminen seuravalmennukseen ovat näyttäneet kyntensä. Tätä tietä tulee jatkossakin vahvistaa, muta huippuyksilöiden vaatimuksiin perusvahva seuratason valmennus ei yksin pysty. Siksi tarvitaan valtakunnallinen huippuyksilöiden mittava tukiohjelma.

4.Rakenteista toimintaan
Liitolla on merkittävä rooli jatkossakin. Valtakunnallinen huippujen koordinointi, kansainväliset kisamatkat, kilpailutoiminta, valmentajakoulutus sekä uudistuva seurakoulutus ovat liiton työsarkaa. Lisäksi liitossa meidän kannattaa keskittyä uudenlaiseen viestintään ja vahvaan myyntitoimintaan, jolla valtakunnalliset tukiohjelmat voidaan rahoittaa. Rakenteita on saneerattava, jotta päästään virtaviivaiseen ja ketterään organisaatioon ja tulorahoitus saadaan riittämään keskeisiin toimintoihin.

5.Seurojen koulutus
Seuratoiminnan uudistaminen ja kehittäminen on onnistunut vuosituhannen alussa hyvin. Nyt on kuitenkin päästävä tilanteeseen, jossa jokainen suomalainen seura ja seuratoimija saavat 24/7 mahdollisuuden kouluttautua ja oppia uutta. Digitaaliset alustat tarjoavat tähän mahdollisuuden. Tämä tulee vähentämään kuluja merkittävästi sekä varmistaa tasalaatuisen seurakoulutuksen ja jatkuvan vuoropuhelun.

6.Tulosviestinnästä ilmiöihin
Yleisurheilutulosten lukeminen ja kilpailutulosten viestiminen on tänä päivänä yksinkertaista ja se toimii. Monet fanit ja pääosa lajin toimijoista odottaa, että yleisurheilun viestinnästä rakennetaan enemmän ilmiöihin ja elämäntapaan perustuvaa. Tässä tarvitaan vahva kurssintarkastus nykyiseen. Suunta on ollut viimeisinä aikoina hyvä, mutta edelleen tarvitaan vahvaa kehittämistä.

7. Avoimuus
Yleisurheilua ei omista kukaan eikä mikään organisaatio. Kaikki toimenpiteet joita lajin parissa tehdään, tulee perustua avoimeen, ajantasaiseen ja erilaisia tulokulmia hyväksyvään viestintään. Lajin parissa ei oikeastaan ole mitään, mitä pitäisi salata. Kyse on siitä, otammeko avoimuuden arvoksi.  Päätöksenteossa tulee arvostaa kaikkia mielipiteitä ja suorastaan hakea mukaan henkilöitä, jotka ajattelevat toisin. Kritiikkiä on kestettävä. Jokaisen toimijan on hyvä pysähtyä miettimään, mitä tuloksia itse on lajin kehittämisen suunnassa saanut aikaan. Rima omalle tekemiselle on meidän kaikkien nostettava ylemmäs.

8.Päätöksentekijät mukaan
Suomalaisen yleisurheilun tekijät ovat melko laajasti edustettuna liiton liittovaltuustossa. Heidän ottaminen mukaan kehittämiseen nykyaikaisilla viestintävälineillä on erinomainen mahdollisuus. Jatkuva vuoropuhelu kentän kanssa on erinomainen keino, johon tätä edustuksellista ja perinteistä organisaatiota voidaan tulevaisuudessa käyttää tehokkaasti. Laaja henkilöiden osallistaminen seura-, piiri ja liittotasolla on pääosin käyttämätön voimavara.

9.Myyntiin tehoa
Liiton ja seurojen varainhankintaa pitää kehittää tuntuvasti yhteistyössä Suomen Urheilumanagerien yhdistyksessä jäsenenä olevien yleisurheilun parissa toimivien urheilumanagerien kanssa. Tarvitaan aikaansaavaa myyntivoimaa tulevaan yleisurheilun liiketoimintayksikköön.  

10. Entiset mestarit mukaan
Entisistä mestareista ja toimijoista koostuva neuvonantajaryhmä on käytännössä mahdollisuus, jonka kehittäminen voidaan aloittaa, vaikka tänään. Nykyaikaiset viestintäkanavat ovat tässäkin mahdollisuus. Vahojen mestarien ajatuksista voidaan ammentaa paljon. Samalla tulevat ajatukset saavat sisäisen sparrausryhmän, josta hyötyy koko suomalainen yleisurheilu.   

  

Uskomme, että yleisurheilun tulevaisuus on tämän päivän tilanteeseen nähden huomattavan valoisa. Kaiken A ja O on avoimuus ja intohimo, jota jokaiselta toimijalta vaaditaan. Jokaisen toimijan pitää rohkeasti tuoda omien taustaryhmiensä ajatukset esille ja siihen tulee suorastaan kannustaa. Yhdessä tekemällä ja parhaat voimat valjastamalla vastuutehtäviin saamme Hannes Kolehmaisen työn jatkajia radoille ja kentille. 

 

Marko Ahtiainen
*neuvonantaja, yritysagentti 
*Janakkalan kunnanvaltuuston 3.  varapuheenjohtaja
*entinen yleisurheilutoimija Suomen Urheiluliitossa (SUL)  
*nykyinen yleisurheilutoimija seuratasolla  

ps. kirjatut ajatukset ovat muotoutuneet verkostossa, joka haluaa palvella urheilijoita, toimijoita ja yleisurheilufaneja sekä entisiä mestareita ja nykyisä lahjakkuuksia 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Tapio Meriluoto

Ihan hyvä tuo lopussa lueteltu kymmenen kohdan lista sinänsä, mutta jotain hyvin olennaista siitä kuitenkin puuttuu. Tämän puutteen myötä listan muutkin kohdat menettävät käytännössä merkityksensä.

Hyvälläkään valmennuksella tai muulla "edellytysten turvaamisella" ei käytännössä pitkälle pötkitä, jos aivan keskeisissä perusteissa on menty vikaan. Ja juuri näin on Suomessa menetelty viimeiset 30 vuotta.

Tällä nykyisellä konseptilla suomalaisurheilijat saattavat juuri ja juuri pärjätä jossain Ruotsi-maaottelussa, mutta vähänkään isommista kisoista on mitään mainittavampaa menestystä turha odottaa. (Keihäänheitto perinteisenä "suomalaislajina" on muodostanut poikkeuksen, mutta tässäkin ovat muut jo ottanet etumatkamme kiinni ja parhaat menneet jopa ohikin.)

Ai että mitäkö tarkoitan?

Suomalaisurheilijoiden tietynlaisen "amatöörimäisyyden" pystyy yleensä havaitsemaan jo ensisilmäyksellä. Verratkaapa vaikka juoksulajien suomalaisurheilijoita ulkomaisiin kilpakumppaneihinsa siinä lähtöviivalla - silloin harvoin, kun joku suomalainen on välieriin asti päässyt etenemään. Erot ovat monesti hyvinkin selviä!

Harvemmin niillä ulkomaalaisilla näkyy "jenkkakahvoja" vyötäröllä, kun taas suomalaisilla tämä virheellisistä ravitsemustottumuksista (ja täten myös epäpätevästä valmennuksesta) kertova asia on pikemminkin sääntö kuin poikkeus.

Mistä tämä kertoo?

Se kertoo, että meillä on niinkin keskeinen osa-alue kuin terveellinen ruokavalio lyöty täysin laimin. Meillä valmentajat ja "ravitsemusasiantuntijat" kirkkain silmin ohjeistavat urheilijat syömään vehnäpullaa ja muita jauhomössötuotteita. Ja sitten kisojen jälkeen ihmetellään, kun tuloksetkin jäävät sinne vehnäpullatasolle.

Totta kai jäävät. Urheilussakin pätee vanha totuus: sitä saa mitä tilaa.

Käyttäjän MarkoAhtiainen kuva
Marko Ahtiainen

Kiitos arvokkaasta kommentistasi.

Se mitä en tosiaan kirjoituksessani nostanut esille on urheilijan ja lähipiirin sisäinen motivaatio, asenne, valinnat ja omistautuminen päämärän tavoitteluun. Tommi Evilä perheineen varmasti on esimerkki omistautumisesta ja siitä seurasikin sitten se, että ensin myytiin omaisuus, sitten harjoiteltiin ja samalla huomattiin, että ei ole "jenkkakahvoja" ja MM pronssi taskussa, yhdessä kovimmista yu-lajeista -pituushypyssä.

Järjestelmä tai tukitoimet voivat auttaa vain niitä, jotka ovat iloisin mielin valmiita omistautumaan tekemiseen.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Tähän asti se on ollutkin:
1. Lisää rahaa
2. Lisää rahaa
3. Lisää rahaa...

Sitä rahaa on lapioitu sitten kaikenlaisille käsienheiluttelukomiteoille jotka on laatineet yhtä tyhjän kanssa lausuntoja, nostaneet ministerin palkkioita ja ostelleet rahoilla itselleen arvopyöriä synttärilahjaksi.

Tuloksellisuudesta tai sen puutteesta keskusteltiin esimerkiksi Rion olympialaisten jälkeen. Muuta ei ainakaan aiheesta medioinnin perusteella voi päätellä:
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/urheilupo...
https://yle.fi/urheilu/3-8893541

Käyttäjän MarkoAhtiainen kuva
Marko Ahtiainen

Hei,
Valitettavasti keskustelu pyörii liikaa rahan ympärillä. Ensin tarvitaan kuitenkin perusteet mitä tehdään ja miten. Mikä on toiminnan tavoite? Löytyykö sitoutuneita urheilijoita jne.

Seuraavaksi tehdään toiminnasta avointa ja läpinäkyvää. Sen jälkeen jaetaan olemassa olevaa rahapottia järkevämmällä tavalla. Ehkä lopulta löytyy yrityselämällä ja jopa yhteiskunnalla haluja rahoittaa tätä toimintaa nykyistä enemmän.

Tällä hetkellä ymmärrän, että uutta rahaa ei urheiluun kovin moni halua satsata. Juuri osin mainitsemistasi syistä.

Kiitos, että nostit asian esille.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Luulen että suuri ongelma on tuo läpinäkyvyyden vastustaminen. Kai kaikessa urheilujohtamisessa on ollut ongelma, että mukana on väkeä oman toimen ohella eli poliitikkoja, yritysjohtajia, entisiä huippu-urheilijoita joka tarkoittaa sitä, että hommia voi hoitaa vasemmalla kädellä ja muokata tehtävien suoritustapoja niin, että viihtyy niissä parhaiten. Esimerkiksi liigakiekkoilussa ollaan ko. asia tiedostettu.

Perusperiaatteella että parempi hävetä hetki kuin katua loppuelämänsä. Eli mahdollisimman paljon kisaturismia, lounaita, illallisia, kahvitteluja ja ryyppäjäisiä. Kaiken kun voi aina naamioida verkottumiseksi ja workshopeiksi olennaisten tavoitteiden edistämiseksi. Näinhän toimitaan muuallakin, mm. maakuntien sisäisessä kehitystoiminnassa, tosin pienemmässä mittakaavassa.

Käyttäjän MarkoAhtiainen kuva
Marko Ahtiainen Vastaus kommenttiin #5

Läpinäkyvyys kun saadaan kuntoon päätöksenteossa alkaa yhteiskuntaa ja yritysmaailmaa jälleen kiinnostaa liikunnan ja urheilun edistäminen. Olemme taustatiimini kanssa, jossa on entisiä urheilujohtajia, entisiä urheilijoita sekö muita toimijoita nostamassa uudenlaista yleisurheilu- ja urheilukulttuuria esille. Se yksi tärkeimmistä lähtökohdista on avoimuus ja läpinäkyvyys. Sille pohjalle on hyvä huomista rakentaa.

Jukka, nostit tärkeän asian esille. Kiitos!

Käyttäjän SJPHKI kuva
Seppo-Juha Pietikäinen

Kohdat 1-10 ovat täyttä asiaa.

Lisäisin vielä kotimaisen kv-kilpailutoiminnan kehittämisen.
Tänä kesänä on ollut piirteitä esim- Eliitti-kisasarjassa, että pian uhkaa anemia. Käsittääksen SUL onkin luomassa uutta kilpailusarjaa.

Olin aikoinaan 1980-90-luvulla HKV:n johtokunnassa. HKV:hän aloitti
Maailmankisojen järjestämisen 1950-luvun lopussa ja jatkoi myöhemim
GP-sarja -mallilla myös yhteistoiminnassa SUL:n kanssa. Kotimaisten
kovien kv-tähtien väheneminen ei vetänyt enää sitten yleisöä ja viimeiset GP-kisat pidettiin 2006.

Toivon turkulaisille menestystä Paavo Nurmi Games kisojen suhteen. Se on koko Suomen yleisurheilun etu. Onko Timantti -liiga sarjaan pääseminen mahdollista milloin, vaikea sanoa. Tänä vuonna Turku, Tukholma ja Oslo olivat viikon sisällä. Joltain se on poissa, ellei löydetä koordinointia.

Käyttäjän MarkoAhtiainen kuva
Marko Ahtiainen

Kilpailutoiminnan kehittäminen on tärkeää. Se on koko toiminnan ydin ja perusta. Se ansaitsee oman kirjoituksensa ja paneutumisen asiaan. Kiitos Seppo-Juha erinomaisesta huomiosta.

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen

HYvä blogi ja kommnetit tähän asti asiallisia ja toimiviakin.

Kaikki lähtee siitä kansalaiskunnosta, jota aletaan rakentamaan jo hyvin varhaisessa lapsuudessa. Ellei muksu-uinnissa ala kidukset toimia, niin voidaan koittaa mikä multimonista liikuntalajeista olisi se sopivin ihmisen kehittymiselle.

Voimaakkampi kilpailutoiminta tulee kuvaan pikkuhiljaa. Jossain vaiheessa astutaan ammattilaisuuteen. Ammattilaisuus ei ole sitä varojen kerjäämistä yhteiskunnalta. Ammattilaisuuden pitää perustua liiketoiminnalliseen malliin.

Ammattiryhmä voi olla esimerkiksi hyppääjien muodostama yhteisö. Oma henkilöstö on pääasiallisia omistajia ja mitä ei ole itsellä, se ostetaan ulkoa. Yhteiskunta vopi olla kuvioissa vaikka lainoittajana alkutiimellyksessä. Kun huippuja alkaa syntymään, ollaan siinä mitä tavoiteltiin.

Käyttäjän MarkoAhtiainen kuva
Marko Ahtiainen

Tuo yhteisöllisyys on varmasti erinomainen mahdollisuus. Yhteiskunta ja yritysmaailma on mukana, kun läpinäkyvyys ja vaikuttavuus toiminnalla on kunnossa. Kiitos tärkeästä huomiosta.

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen

Läpinäkyvyys ei mielestäni ole kynnyskysymys. Toimiihan Urheilijaryhmä OY, tai ol. Suomen lakien mukaisesti kuten muutkin yritykset.

Kuten tuumiskelin, niin yhteiskuntaa ei tarvita rahoittamiseen enää siinä vaiheessa, kun urheilijasampo alkaa tuottamaan. Ellei tuottoa ala tulla, niin edessä on sama tie, kuin muillakin yrittäjillä. Urheiluhan on maailman suurimpia bisneksiä kokonaisvaltaisuudessaan.

Väliaikana ja kenties pidempäänkin voisi keskipitkillä ja pitkillä juoksumatkoiklla kehitellä tasoitusajoja, kuten ravikilpailussakin ajellaan. Muutenhan suomessa ei tällä hetkellä saada tarvittavaa kilpailua ja show-tointa aikaiseksi. Kunnon palkkiot ja vedonlyöntiä joukkoon. Ihme, ellei kansa ja TV-mogulit kiinnostu.

Käyttäjän MarkoAhtiainen kuva
Marko Ahtiainen Vastaus kommenttiin #11

Kun mennään puhtaasti kaupalliseen urheilutoimintaan, olen pitkälle samaa mieltä Hannu kanssasi. Silloin laji/liiga/seura/urheilija/talli tai mikä nyt onkaan rahoittaa toimintansa kaupallisin perustein ja osakeyhtiölain mukaan. Sinänsä ihan ok sekin.

Meillä vaan suomessa tuohon ei oikein pysty kukaan. Urheilijat/seurat tai muut ainakin vähintään käyttävät osin tai kokonaan julkisin varoin (sekä Veikkausvoittovaroja että verovaroja) rakennettuja urheilupaikkoja. Golf lienee suurin poikkeus ja joitakin muita yksittäisiä esimerkkejä toki on. Mutta silloin, jos mukana on julkista rahaa, tulee tuo läpinäkyvyyden vaatimus . Kun veronmaksajan puolesta yhteiskunnallinen vaikuttaja, virkamies ja poliitikko, tekee päätöksiä rahoittaa liikuntapaikkoja, joita nämä urheilijat ja seurat käyttävät - tullaan minun mielestäni ehdottoman läpinäkyvyyden vaatimuksen äärelle. Tämä on siis mielipiteeni päätöksentekijänä. Eikä se läpinäkyvyys ole yrityskontaktienikaan mukaan haitaksi. Läpinäkyvyyttä lienee kannattaa myös pääosa urheilijoista ja urheilutoimijoista.

Mikäli odotamme suomalaiselta urheilulta toimintaa kuten yritysmaailmassa, ilman julkista tukea, ilman vapaaehtoistyötä ja pelkästään liiketoimintapää edellä - luulen, että jäljelle ei jää kovin kummoista huippu-urheilua, sitäkään vähään mitä nyt on. Voin olla toki väärässä.

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen Vastaus kommenttiin #12

Urheilussa ja sen myötä liikunnassa liikkuu niin jumalattomasti rahaa, että siitä suomalaiset urheilu ja urheilun ystävät voisivat ottaa oasansa. Onhan niitä juoksutalleja ollut muutamia aikoinaan. Ilmeisesti niiltä on kuitenkin puuttunut liikkeenjohdollinen toiminta. On selvää, että Suomessakin pitää olla joku kansallinen organisaatio, jossa joku vastaa, kun soitellaan esimerkiksi olympia-asioista ja MM-kisatoiminnasta, sekä muista kansainvälisistä urheiluasioista. Läpinäkyvyys ei ole pahaksi, mutta niinkuin mainitsin, se ei ole kynnyskysymys.

Yhteiskunnallisesti pidän tärkeimpänä elementtinä mainitun kansalaiskunnon. Eli, kun on laaja massa, mistä hedelmät poimitaan, ollaan jo hyvällä alulla.
Sotenkin olisi pitänyt unohtaa sotealueet ja vapaat valinnat ja olisivat politiikot ymmärtäneet lähteä liikkeelle kansalaiskuntojärjestelmän rakentamiseen. Kun kansalaiskunto on kohdallaan, ovat potilasvirrat sairaudenhoitoon merkittävästi lyhyemmät. Sote ei nyt ihan tähän huippu-urheilu teemaan sovi, mutta kun molemmilla tulisi olla yhteinen kiitorata tulevaisuuteen.

Käyttäjän MarkoAhtiainen kuva
Marko Ahtiainen Vastaus kommenttiin #13

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset